By clicking on the book cover, you can read the written part of Kivikangas's master's thesis. (Only in Finnish)

__________________________________________________

< O >

Project Room galleria
12.–17.3. & 1.–12.7.2020

- Through our senses we are in direct contact with reality.
- Can we develop non-conceptual thinking?
- In nature, color is a fact.
(Ek, 2013)

This exhibition consisting of tempera paintings was born out of the need to calm down and sensitize to the experience of connection and oneness. It's about getting back to the roots and reaching for heights.

During the process I have pondered words, like:
nature, cave painting, primal picture, beauty / austere (wabi), viewing, spirituality, meditation, bareness, climate change, consumer culture, simplification, evolution, connection and oneness.

Although the name of the exhibition; is invalid as a mathematical phrase, one can find compressed inside it plenty of multidirectional symbolism, both conceptual and abstract. Arrows are pointing to the left, towards history, and to the right, towards the future.

Between the arrows is centered O. It is a node, where fossil antiquity can be found right in front of us as a plastic disaster and global warming. It's the circumference; the continuous and infinite present; a hole between worlds; a zero, which is nothing, just as the illusionistic circles of my paintings. As a single symbol, the name of the exhibition is reminiscent of an eye, which is associated with e.g., body, awareness, the third eye, evolution and experience of beauty.

The title of the exhibition works in a way like a manual. Although there are many concepts behind the name, I find it essential to be able to see past them, to explore empirically, here and now - aiming to empathize / attach ourselves to the objects of our senses.

Saija Kivikangas

Lähde: Ek, Ove 2013. “Ove Ek luennoi Goethen värioppia, 25.1.2013” internet lento, https://vimeo.com/58674182

Exhibition view, Project Room, 2020, Saija Kivikangas

Exhibition view, Project Room, 2020, Saija Kivikangas

__________________________________________________

Kuvan Kevät 2019

Exhibition Laboratory B
4.5.–2.6.2019

I unbuttoned my coat, took off my shoes and went into the woods. I picked up some plants, mushrooms and rocks that seemed interesting and made pigments from them.

The painter’s questions: What, how, on what and why? These questions, and the answers that will come when I start to do things, define my relationship both with myself and the things that exist around me. The decisions seem to pull me in two opposite directions: either they take me further away from respecting the environment or they reinforce my rapport with it. I feel like I’m caught in between. Between the past and the future, known and unknown, control and the uncontrollable, tangible and intangible, the hand and the eye…

To me, painting signifies the setting and/or manifestation of problems and their resolution. It is a way of seeing, experiencing and paying attention to something that I would not see, experience or notice otherwise. It is about drawing borders and getting rid of them. Some kind of striving for the human core. At its best, making a painting and looking at it can be a sacred act. What exactly takes place in this sacred act is difficult to explain. It is a momentary sense of balance in a state of imbalance.

Exhibition view, Kuvan Kevät 19, Exhibition Laboratory B, 2019, Saija Kivikangas

Photo Antti Oikarinen

Pilvi pysyy paikoillaan 8 sekuntia, Peili 65×60, maalaus 30x21cm, Maisemamaalaus, Munatempera kankaalle, peili. 21.8.2017, klo 18:45, Leveysaste 62.028514, Pituusaste 24.625953

Kuolleen naisen maalauksia, Viesti tulevaisuudesta, Serlachius Residenssi, Aleksanterin linna, Mänttä, 2017

”Alitajunta teoksia,
kokeiluja, jännitystä,
tärinää, epäilyjä, henkäyksiä.

Teen vaan ilman ajatusta. Koetan tehdä ees vähän kiinnostavia ja ok hyvin kai onnistun, kunnes näytän ne jollekin ja häpeän aivan helvetisti. Opiskelen häpeän mekaniikkaa. Saan paranormaalin yhteyden, harrastan telepatiaa, saan viestin tulevaisuudesta Alter egoltani ja tajuan, että kaikki on selvää. Samalla käy ilmi, että olen tehnyt yhden taidenäyttelyn.” – Saija Kivikangas

__________

Kuolleen naisen maalauksia, Theater Show & Solo Expo, Teatteri Vanha Juko, 2015

Pidätkö teatterista?
Pidätkö musiikista?
Pidätkö kuvataiteesta?

Entä ketuttaako muiden arvostelu?
Tuntuuko, ettei sinua ymmärretä?
Tuntuuko, että muita kehutaan aina enemmän?

Etkö koskaan tiedä, onko oikea hetki nauraa teatterissa?
Tiedätkö asiat yleensä muita paremmin?
Pohditko usein, muistaako sinua kukaan, kun olet kuollut?

Taidetta, kritiikkiä, sukupuolta, maniaa ja masennusta.
Be there or be ◻️.

Kuolleen naisen maalauksia – on kuvataiteilija Saija Kivikankaan maalauksista inspiraation saanut poikkitaiteellinen näyttämöteos. Esitys on näyttelyavajaiset, konsertti, performanssi ja teatteriesitys yhdessä paketissa, vailla häpyä ja keskiössä kysymys: kuka kelpaa?

Esityskäsikirjoitus ja dramaturgia Työryhmä
Ohjaus Linda Wallgren
Maalaukset Saija Kivikangas
Valosuunnittelu Nadja Räikkä
Esityksen alkuperäismusiikki Minja Koski ja Jussi-Pekka Parviainen
Liike ja videot Saija Kivikangas, Minja Koski, Jussi-Pekka Parviainen ja Linda Wallgren
Näyttämöllä Kivikangas, Koski, Parviainen ja Wallgren
Valoajo Simo Saukkola
Ääniajo ja masterointi Janne Louhelainen
Kantaesitys ja näyttelynavajaiset olivat 21.10. klo 19.

__________

Kuolleen naisen maalauksia, Hetkinen XIX, Mäntän kuvataideviikot 2014

__________

Kuolleen naisen maalauksia, sarjasta pieni valkoinen tila, Galleria Aarni, 2013

Näyttely on syntynyt omaan elämään kiinni takertumisen pelosta.

Hän ottaa niin tosissaan elämänsä, että menettää kaiken toimintakykynsä. Hänellä on ahdasta itsensä sisällä. Hän haluaisi luovuttaa- todeta olevansa riittävän vanha osatakseen elää omaa elämäänsä. Voisiko hän jo lopettaa ainaisen hapuilevan etsimisen. Koskaan ei kuitenkaan tunnu öytyvän mitään. Ei kertakaikkiaan yhtään mitään, mistä tarttua kiinni ja todeta:
Tämä on totta- tämä on ikuista.
Hän ottaa sen niin tosissaan. Lamaantuu. Taas yksi kesken jäänyt ajatus.
Paine työntää hänet pieneen valkeaan tilaan, jossa hän voi leijua ja kuvitella kaiken olevan hallinnassa. Hän seisoo itse itsensä esteenä, vaikka vain koettaa löytää tapaansa jäsentää maailmaansa.
Voisiko joku tehdä sen hänen puolestaan?

Suru, Käpertyminen, Harmaa
Yksinäisyys, Hauraus, Vaalean vihreä
Ikävystyminen, Laiskuus/ Aikaansaamattomuus, Pinkki
Väkivalta, Musta, Musta
Tukahtuminen, Kidutus, Sienna
Valhe, Itsesyytös, Okra
Hiljaisuus. Paine, Valkoinen
Poissaolo, Ikävä, Violetti
Tyytymättömyys, Penseys, Ruskea

Näyttelykokonaisuus on minulle syrjähyppy.
Kiiruhdin oman elämäni mittaisen taiteellisen prosessin kuvitteelliseen loppuun.
Millaisen näyttelyn saattaisin silloin tehdä?
Harpoin askelmien ylitse ja etuilin itse itseäni.
Olin minä itse ja samalla aivan joku toinen.

AJAN AINE, Galleria Huuto, Jätkäsaari, 2016

Ihmisyys on tietoisuuden tiedostamista.
Aikakäsityksen synty, ajan lasku sekä sen mittaaminen ovat osa modernin ihmisen ja korkeakulttuurin syntyä.
Ajan määreen käsittäminen on näin ollen oleellisessa osassa ihmisen tietoisuuden kehitystä.

Aikaa ei ole olemassa ilman muutosta.
Aika mittaa muutosta.
Muutos on jotain mikä tapahtuu avaruudessa.
Puhuessamme ajasta puhumme aina avaruudesta. Matka ja aika määritellään toistensa avulla. Sekunti on tietty värähtelyn määrä ja metri on pätkä avaruutta, jonka valo kulkee sekunnin määräämässä ajassa.

Katsoessamme kauas avaruuteen, katsomme ajassa menneisyyteen. Kosmologit ovat huomanneet katsoessaan syvälle kohti alkuräjähdystä maailmankaikkeuden pienenevän pienenemistään. Luonnonlakeihin nojaten voimme todeta maailmankaikkeuden olleen alkuräjähdyksessä hyvin tiheässä ja protoniakin pienemmässä tilassa. Sitä voi kuvailla mustan aukon kaltaiseksi. Aika syntyi alkuräjähdyksessä. Ennen alkuräjähdystä ei ollut olemassa aikaa.

Aika ei ole vain fysikaalisesti mitattava määre, se on myös ihmisen tunnetietoisuudessa. Puhuessamme ajasta ei mielestäni tule asettaa fysikaalisesti mitattavaa aikaa ja koettavaa aikaa vastakkain, vaan näitä asioita voi käsitellä rinnakkain ajatuksella – sekä että.
Kysymyksellä miltä aika tuntuu, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä aika todellisuudessa on, mutta kysymys miltä minusta tuntuu on ihmisyydelle tyypillinen.

Suhteellisuusteoria todistaa ettei oikeaa, absoluuttista aikaa ole olemassa.
Mitä aika sitten todellisuudessa on? Kukaan ei tiedä, mutta se on jotain joka koskettaa meitä kaikkia. Jokaisella meistä on oma paikka ja aika tässä maailmankaikkeudessa.

Voisiko ajalla olla rakenne samoin kuin sillä on lainalaisuudet?
Miten tämä materiaaliton asia voidaan kuvata maalauksen keinoin?

Ihmisillä on toisistaan poikkeavat käsityksen ja tuntemukset ajasta. Jollain aikatietoisuus hahmottuu mm. janana, toisella heilurina, kaarina, spiraalina, syklinä, massana, kehänä tai neliulotteisena kuutiona tai näiden yhdistelmänä. Näyttely koostuu erilaisista kaavioista ajan mahdollisesta fyysisestä rakenteesta. Koska maailmankaikkeudella ei ole fyysistä, paikannettavaa keskustaa, voimme jokainen ajatella keskuksen olevan esimerkiksi oman napamme ympärillä. Ei siis ole väärin ajatella, ettei nämä subjektiiviset kokemukset ajasta olisi myös yleisinhimillisiä ja yleispäteviä.

Ajan aine 2 on jatkoa Helsingissä, Huhti-Toukokuussa 2016 Galleria Huudossa esillä olleelle Ajan Aine nimiselle näyttelylle. Näyttelyiden teosten lähtökohtina ja innoittajina ovat olleet Roger Penrosen oppi aika-avaruuden singulariteetista eli aika-avaruuden vääristymästä, Kari Enqvistin ja Eero Ojasen aikaa koskevista luennoista, haastattelemalla saamistani subjektiivisista aikakäsityksistä sekä Radioateljeen Linnunradan rakastavaiset kuunnelmasta.

”Kahden pisteen etäisyys on ajatuksen mittainen.”

WHEN IS IT PERFECT? Taidekeskus Mältinranta, 2014

When nothing matters, at the same time quite everything matters.

Done cannot be undone and be it so
because now we are HERE.
Within the essence of perfection
this moment is perceft as a whole.The circle is not a circle without being perfect.
Or are imperfections included in perfection?

__________

MILLOIN SE ON TÄYDELLINEN? FI

Kun millään ei ole mitään väliä on samalla ihan kaikella väliä.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja hyvä niin,
koska nyt olemme TÄSSÄ.
Täydellisyyden olennaisuudessa
tämä hetki on kaikkineen täydellinen.

Ympyrä ei ole ympyrä olematta täydellinen.
Vai kuuluvatko myös virheet täydellisyyteen?

Paintings of Perfect Circles, Galleria Jangva, 2014

“Within the essence of perfection
this moment is perfect as a whole.”

In the Paintings of Perfect Circles exhibition I am juxtaposing two different concepts: the first a saying “perfection does not exist, no one is perfect” and the second the logical mathematical fact that a circle is not a circle if it is not perfect. Can this mathematical logic be faulted? It can at least be questioned.
What happens when these two comprehensive concepts are forced together?

“It is still worth striving for perfection, is it not?”

In 2014, I created the exhibition When Is It Perfect?  at the Art Center Mältinranta. The exhibition was comprised of perfect, therefore completely wonky and broken circles. The exhibition at Gallery Jangva follows the same theme.

It is unclear if I am able to, or even willing to separate the works from myself. Am I speaking only of perfection in circles or did my subconscious slip these thoughts, of expectations which I must attempt to full-fill, into my head.

__________

Maalauksia täydellisistä ympyröistä

”Täydellisyyden olennaisuudessa
tämä hetki kaikkineen on täydellinen.”

Maalauksia täydellisistä ympyröistä näyttelyssä rinnastan kaksi käsitettä, sanonnat “täydellistä ei ole olemassa, kukaan ei ole täydellinen”, sekä matemaattisloogisen tosiasian, että ympyrä ei ole ympyrä olematta täydellinen. Voiko tätä matematiikan logiikkaa horjuttaa? Ainakin sen voi kyseenalaistaa. Mitä tapahtuu kun nämä kaksi täydellisyyskäsitettä pakotetaan yhteen?

”Kannattaahan täydellisyyteen kuitenkin pyrkiä, vai mitä?”

Tein näyttelyn Milloin se on täydellinen? Taidekeskus Mältinrantaan Tampereelle 2014. Teossarja koostui täydellisistä eli täysin nyrjähtäneistä ja hajotetuista ympyröistä. Galleria Jangvassa nähtävä näyttely jatkaa samalla teemalla.

Ei nähtävästi ole täysin selvää pystynkö tai edes haluanko irrottaa teoksia itsestäni. Puhunko täydellisyyden tavoittelussa muka vain ja ainoastaan ympyröistä, vai lipsauttikohan alitajunta sittenkin nämä aiheet päähäni odotuksista, jotka haluaisin kyetä täyttämään.

Laskelmoitu keskeneräisyys, 2013

Visio taideteoksesta, josta puuttuu pala.
Maalauksessa on aukko jota ei ole maalattu.
Kyseistä kohtaa ei ole saatettu loppuun- itseasiassa sitä ei ole edes aloitettu.
Koskemattomuutta on suojeltu.
Maalauksen osana maalaamaton, valmiiksi saattamaton kohta ohittaa huomioitavuudellaan maalatun ja näin ollen määrittää koko teoksen.

Black Off / Musta Pois, TM galleria, 2012

I heard a particularly interesting statement, ”If all the dark matter of the universe is taken out, the remaining volume of the mass is the same than one cube of sugar.” I don´t get that sentence out of my head. The substance is called dark (in Finnish street language black), because the particles cannot be seen. There seems to be a lot of dark matter in galaxies and galaxy troops. Gravitation of the visible matter is not enough to explain the galaxy rotation speed. Dark matter is a real but invisible.
…
The mind is also real but invisible. Mind have not this dark matter, but mind controls human behavior, like a dark matter controls galaxies with the gravitation. Piece of art could be a hole to jump to the another reality.

Kaapelitehdas 2009

2010

2011

2011