Klikkaamalla kirjan kantta pääset lukemaan Kivikankaan maisterin opinnäytteen kirjallisen osion.

__________________________________________________

< O >

Project Room galleria
12.–17.3. & 1.–12.7.2020

-Aistiemme kautta olemme välittömässä suhteessa todellisuuteen.
-Pystymmekö kehittämään muunlaista kuin käsitteellistä ajattelua?
-Luonnossa väri on faktaa.
(Ek, 2013)

Temperamaalauksista koostuva näyttelyni on syntynyt tarpeesta rauhoittua ja herkistyä yhteyden ja ykseyden kokemukselle. Kyse on juurille palaamisesta ja korkeuksiin kurottamisesta.

Näyttelyä tehdessäni olen pohtinut mm. seuraavia sanoja:
luonto, luolamaalaus, alkukuva, kauneus / karuus (wabi), katsominen, henkisyys, meditatiivisuus, niukkuus, ilmastonmuutos, kulutuskulttuuri, pelkistys, evoluutio, yhteys ja ykseys.

Vaikka matemaattisena lauseena näyttelyn nimi < O > on kelvoton, siihen tiivistyy paljon käsitteellistä ja abstraktia, yhtäaikaisesti moneen suuntaan viittaavaa symboliikkaa. Nuolet osoittavat vasemmalle, historiaan, sekä oikealle, tulevaan. Luonnon aineksista itse valmistamani pigmentit viittaavat sekä ikiaikaisiin tekniikoihin että ilmastonmuutoksen tuomiin kulutustottumusten uudelleen arvioimisiin. Eikä vain ainoastaan viittaa niihin, vaan konkretisoi ne käytännössä.

Nuolien välissä on keskitettynä O. Solmukohta, jossa fossiilinen muinaisuus löytyy edestämme muovikatastrofina ja ilmastonlämpenemisenä. Se on kehä; jatkuva ja ääretön nykyhetki; aukko maailmojen välillä; nolla eli ei mitään, kuin maalausteni illusionistiset ympyrät. Yhtenä kokonaisena merkkinä näyttelyn nimi muistuttaa silmää, joka assosioituu mm. kehoon, tiedostamiseen, kolmanteen silmään, kauneuden kokemiseen ja evoluutioon.

Näyttelyn nimi < O > toimii tavallaan kuin manuaali. Vaikka nimen taustalla onkin paljon käsitteitä, pidän oleellisena kykyä nähdä niiden ohi, tunnustella havaittavaa kokemusperäisesti, tässä ja nyt – tavoitteena pyrkiä eläytymään / kiinnittymään aistittaviin kohteisiin.

Saija Kivikangas

Lähde: Ek, Ove 2013. “Ove Ek luennoi Goethen värioppia, 25.1.2013” internet lento, https://vimeo.com/58674182

Näyttelykuva, < O >, Project Room, 2020, Saija Kivikangas

Näyttelykuva, < O >, Project Room, 2020, Saija Kivikangas

__________________________________________________

Kuvan Kevät 2019

Exhibition Laboratory B
4.5.–2.6.2019

Avasin takkini, riisuin kenkäni ja menin metsään. Keräsin kiinnostavan näköisiä kasveja, sieniä, kiviä ja valmistin niistä pigmenttejä.

Maalarin kysymykset; Mitä, miten, mille ja miksi? Nämä kysymykset ja tekojen myötä tulevat vastaukset määrittävät suhdettani itseeni sekä itseäni ympäröivään. Päätökset tuntuvat vetävän kahteen vastakkaiseen suuntaan: joko erkaannuttaen minua ympäristön kunnioittamisesta tai olemalla enemmän yhteisymmärryksessä sen kanssa. Koen olevani välissä. Menneisyyden ja tulevaisuuden, tiedon ja tiedostamattoman, hallinnan ja hallitsemattoman, aineen ja aineettoman, käden ja silmän…

Maalaus on minulle ongelmien asettamista ja/tai ilmenemistä sekä niiden ratkaisua. Se on tapa nähdä, kokea ja huomioida jotakin, mitä en muuten näkisi, kokisi tai huomioisi. Se on rajojen luomista ja niiden purkamista. Jonkinlaista ihmisyyden ytimen tavoittelua. Maalauksen tekeminen ja katsominen on parhaassa tapauksessa pyhä toimitus. Se, mitä pyhässä toimituksessa tapahtuu, on hankala purkaa osiksi ja selittää. Se on hetkellinen tasapainon tunne tasapainottomuuden tilassa.

Näyttelykuva, Kuvan Kevät 19, Exhibition Laboratory B, 2019, Saija Kivikangas

Photo Antti Oikarinen

Pilvi pysyy paikoillaan 8 sekuntia, Peili 65×60, maalaus 30x21cm, Maisemamaalaus, Munatempera kankaalle, peili. 21.8.2017, klo 18:45, Leveysaste 62.028514, Pituusaste 24.625953

Kuolleen naisen maalauksia, Viesti tulevaisuudesta, Serlachius Residenssi, Aleksanterin linna, Mänttä, 2017

”Alitajunta teoksia,
kokeiluja, jännitystä,
tärinää, epäilyjä, henkäyksiä.

Teen vaan ilman ajatusta. Koetan tehdä ees vähän kiinnostavia ja ok hyvin kai onnistun, kunnes näytän ne jollekin ja häpeän aivan helvetisti. Opiskelen häpeän mekaniikkaa. Saan paranormaalin yhteyden, harrastan telepatiaa, saan viestin tulevaisuudesta Alter egoltani ja tajuan, että kaikki on selvää. Samalla käy ilmi, että olen tehnyt yhden taidenäyttelyn.” – Saija Kivikangas

__________

Kuolleen naisen maalauksia, Theater Show & Solo Expo, Teatteri Vanha Juko, 2015

Pidätkö teatterista?
Pidätkö musiikista?
Pidätkö kuvataiteesta?

Entä ketuttaako muiden arvostelu?
Tuntuuko, ettei sinua ymmärretä?
Tuntuuko, että muita kehutaan aina enemmän?

Etkö koskaan tiedä, onko oikea hetki nauraa teatterissa?
Tiedätkö asiat yleensä muita paremmin?
Pohditko usein, muistaako sinua kukaan, kun olet kuollut?

Taidetta, kritiikkiä, sukupuolta, maniaa ja masennusta.
Be there or be ◻️.

Kuolleen naisen maalauksia – on kuvataiteilija Saija Kivikankaan maalauksista inspiraation saanut poikkitaiteellinen näyttämöteos. Esitys on näyttelyavajaiset, konsertti, performanssi ja teatteriesitys yhdessä paketissa, vailla häpyä ja keskiössä kysymys: kuka kelpaa?

Esityskäsikirjoitus ja dramaturgia Työryhmä
Ohjaus Linda Wallgren
Maalaukset Saija Kivikangas
Valosuunnittelu Nadja Räikkä
Esityksen alkuperäismusiikki Minja Koski ja Jussi-Pekka Parviainen
Liike ja videot Saija Kivikangas, Minja Koski, Jussi-Pekka Parviainen ja Linda Wallgren
Näyttämöllä Kivikangas, Koski, Parviainen ja Wallgren
Valoajo Simo Saukkola
Ääniajo ja masterointi Janne Louhelainen
Kantaesitys ja näyttelynavajaiset olivat 21.10. klo 19.

__________

Kuolleen naisen maalauksia, Hetkinen XIX, Mäntän kuvataideviikot 2014

__________

Kuolleen naisen maalauksia, sarjasta pieni valkoinen tila, Galleria Aarni, 2013

Näyttely on syntynyt omaan elämään kiinni takertumisen pelosta.

Hän ottaa niin tosissaan elämänsä, että menettää kaiken toimintakykynsä. Hänellä on ahdasta itsensä sisällä. Hän haluaisi luovuttaa- todeta olevansa riittävän vanha osatakseen elää omaa elämäänsä. Voisiko hän jo lopettaa ainaisen hapuilevan etsimisen. Koskaan ei kuitenkaan tunnu öytyvän mitään. Ei kertakaikkiaan yhtään mitään, mistä tarttua kiinni ja todeta:
Tämä on totta- tämä on ikuista.
Hän ottaa sen niin tosissaan. Lamaantuu. Taas yksi kesken jäänyt ajatus.
Paine työntää hänet pieneen valkeaan tilaan, jossa hän voi leijua ja kuvitella kaiken olevan hallinnassa. Hän seisoo itse itsensä esteenä, vaikka vain koettaa löytää tapaansa jäsentää maailmaansa.
Voisiko joku tehdä sen hänen puolestaan?

Suru, Käpertyminen, Harmaa
Yksinäisyys, Hauraus, Vaalean vihreä
Ikävystyminen, Laiskuus/ Aikaansaamattomuus, Pinkki
Väkivalta, Musta, Musta
Tukahtuminen, Kidutus, Sienna
Valhe, Itsesyytös, Okra
Hiljaisuus. Paine, Valkoinen
Poissaolo, Ikävä, Violetti
Tyytymättömyys, Penseys, Ruskea

Näyttelykokonaisuus on minulle syrjähyppy.
Kiiruhdin oman elämäni mittaisen taiteellisen prosessin kuvitteelliseen loppuun.
Millaisen näyttelyn saattaisin silloin tehdä?
Harpoin askelmien ylitse ja etuilin itse itseäni.
Olin minä itse ja samalla aivan joku toinen.

AJAN AINE, Galleria Huuto, Jätkäsaari, 2016

Ihmisyys on tietoisuuden tiedostamista.
Aikakäsityksen synty, ajan lasku sekä sen mittaaminen ovat osa modernin ihmisen ja korkeakulttuurin syntyä.
Ajan määreen käsittäminen on näin ollen oleellisessa osassa ihmisen tietoisuuden kehitystä.

Aikaa ei ole olemassa ilman muutosta.
Aika mittaa muutosta.
Muutos on jotain mikä tapahtuu avaruudessa.
Puhuessamme ajasta puhumme aina avaruudesta. Matka ja aika määritellään toistensa avulla. Sekunti on tietty värähtelyn määrä ja metri on pätkä avaruutta, jonka valo kulkee sekunnin määräämässä ajassa.

Katsoessamme kauas avaruuteen, katsomme ajassa menneisyyteen. Kosmologit ovat huomanneet katsoessaan syvälle kohti alkuräjähdystä maailmankaikkeuden pienenevän pienenemistään. Luonnonlakeihin nojaten voimme todeta maailmankaikkeuden olleen alkuräjähdyksessä hyvin tiheässä ja protoniakin pienemmässä tilassa. Sitä voi kuvailla mustan aukon kaltaiseksi. Aika syntyi alkuräjähdyksessä. Ennen alkuräjähdystä ei ollut olemassa aikaa.

Aika ei ole vain fysikaalisesti mitattava määre, se on myös ihmisen tunnetietoisuudessa. Puhuessamme ajasta ei mielestäni tule asettaa fysikaalisesti mitattavaa aikaa ja koettavaa aikaa vastakkain, vaan näitä asioita voi käsitellä rinnakkain ajatuksella – sekä että.
Kysymyksellä miltä aika tuntuu, ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä aika todellisuudessa on, mutta kysymys miltä minusta tuntuu on ihmisyydelle tyypillinen.

Suhteellisuusteoria todistaa ettei oikeaa, absoluuttista aikaa ole olemassa.
Mitä aika sitten todellisuudessa on? Kukaan ei tiedä, mutta se on jotain joka koskettaa meitä kaikkia. Jokaisella meistä on oma paikka ja aika tässä maailmankaikkeudessa.

Voisiko ajalla olla rakenne samoin kuin sillä on lainalaisuudet?
Miten tämä materiaaliton asia voidaan kuvata maalauksen keinoin?

Ihmisillä on toisistaan poikkeavat käsityksen ja tuntemukset ajasta. Jollain aikatietoisuus hahmottuu mm. janana, toisella heilurina, kaarina, spiraalina, syklinä, massana, kehänä tai neliulotteisena kuutiona tai näiden yhdistelmänä. Näyttely koostuu erilaisista kaavioista ajan mahdollisesta fyysisestä rakenteesta. Koska maailmankaikkeudella ei ole fyysistä, paikannettavaa keskustaa, voimme jokainen ajatella keskuksen olevan esimerkiksi oman napamme ympärillä. Ei siis ole väärin ajatella, ettei nämä subjektiiviset kokemukset ajasta olisi myös yleisinhimillisiä ja yleispäteviä.

Ajan aine 2 on jatkoa Helsingissä, Huhti-Toukokuussa 2016 Galleria Huudossa esillä olleelle Ajan Aine nimiselle näyttelylle. Näyttelyiden teosten lähtökohtina ja innoittajina ovat olleet Roger Penrosen oppi aika-avaruuden singulariteetista eli aika-avaruuden vääristymästä, Kari Enqvistin ja Eero Ojasen aikaa koskevista luennoista, haastattelemalla saamistani subjektiivisista aikakäsityksistä sekä Radioateljeen Linnunradan rakastavaiset kuunnelmasta.

”Kahden pisteen etäisyys on ajatuksen mittainen.”

WHEN IS IT PERFECT? Taidekeskus Mältinranta, 2014

When nothing matters, at the same time quite everything matters.

Done cannot be undone and be it so
because now we are HERE.
Within the essence of perfection
this moment is perceft as a whole.The circle is not a circle without being perfect.
Or are imperfections included in perfection?

__________

MILLOIN SE ON TÄYDELLINEN? FI

Kun millään ei ole mitään väliä on samalla ihan kaikella väliä.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja hyvä niin,
koska nyt olemme TÄSSÄ.
Täydellisyyden olennaisuudessa
tämä hetki on kaikkineen täydellinen.

Ympyrä ei ole ympyrä olematta täydellinen.
Vai kuuluvatko myös virheet täydellisyyteen?

Paintings of Perfect Circles, Galleria Jangva, 2014

“Within the essence of perfection
this moment is perfect as a whole.”

In the Paintings of Perfect Circles exhibition I am juxtaposing two different concepts: the first a saying “perfection does not exist, no one is perfect” and the second the logical mathematical fact that a circle is not a circle if it is not perfect. Can this mathematical logic be faulted? It can at least be questioned.
What happens when these two comprehensive concepts are forced together?

“It is still worth striving for perfection, is it not?”

In 2014, I created the exhibition When Is It Perfect?  at the Art Center Mältinranta. The exhibition was comprised of perfect, therefore completely wonky and broken circles. The exhibition at Gallery Jangva follows the same theme.

It is unclear if I am able to, or even willing to separate the works from myself. Am I speaking only of perfection in circles or did my subconscious slip these thoughts, of expectations which I must attempt to full-fill, into my head.

__________

Maalauksia täydellisistä ympyröistä

”Täydellisyyden olennaisuudessa
tämä hetki kaikkineen on täydellinen.”

Maalauksia täydellisistä ympyröistä näyttelyssä rinnastan kaksi käsitettä, sanonnat “täydellistä ei ole olemassa, kukaan ei ole täydellinen”, sekä matemaattisloogisen tosiasian, että ympyrä ei ole ympyrä olematta täydellinen. Voiko tätä matematiikan logiikkaa horjuttaa? Ainakin sen voi kyseenalaistaa. Mitä tapahtuu kun nämä kaksi täydellisyyskäsitettä pakotetaan yhteen?

”Kannattaahan täydellisyyteen kuitenkin pyrkiä, vai mitä?”

Tein näyttelyn Milloin se on täydellinen? Taidekeskus Mältinrantaan Tampereelle 2014. Teossarja koostui täydellisistä eli täysin nyrjähtäneistä ja hajotetuista ympyröistä. Galleria Jangvassa nähtävä näyttely jatkaa samalla teemalla.

Ei nähtävästi ole täysin selvää pystynkö tai edes haluanko irrottaa teoksia itsestäni. Puhunko täydellisyyden tavoittelussa muka vain ja ainoastaan ympyröistä, vai lipsauttikohan alitajunta sittenkin nämä aiheet päähäni odotuksista, jotka haluaisin kyetä täyttämään.

Laskelmoitu keskeneräisyys, 2013

Visio taideteoksesta, josta puuttuu pala.
Maalauksessa on aukko jota ei ole maalattu.
Kyseistä kohtaa ei ole saatettu loppuun- itseasiassa sitä ei ole edes aloitettu.
Koskemattomuutta on suojeltu.
Maalauksen osana maalaamaton, valmiiksi saattamaton kohta ohittaa huomioitavuudellaan maalatun ja näin ollen määrittää koko teoksen.

Black Off / Musta Pois, TM galleria, 2012

I heard a particularly interesting statement, ”If all the dark matter of the universe is taken out, the remaining volume of the mass is the same than one cube of sugar.” I don´t get that sentence out of my head. The substance is called dark (in Finnish street language black), because the particles cannot be seen. There seems to be a lot of dark matter in galaxies and galaxy troops. Gravitation of the visible matter is not enough to explain the galaxy rotation speed. Dark matter is a real but invisible.
…
The mind is also real but invisible. Mind have not this dark matter, but mind controls human behavior, like a dark matter controls galaxies with the gravitation. Piece of art could be a hole to jump to the another reality.

Kaapelitehdas 2009

2010

2011

2011